FR nymfi
helmikuu 4, 2012
Potemkin
helmikuu 8, 2012

Sumaripinturi

Tumma vai vaalea pinturi sumarikalastukseen? Hyvä kysymys ja tätä voisi hieman pohdiskella korritapahtumien näkökulmasta. Kuoriutumisen alussa toimii mielestäni vaaleanoranssirunkoinen sidos. Seuraavassa perustelua siihen.

Korrinymfi kiipeää vedestä kiinteälle alustalle kuoriutumaan. Siihen käy mainiosti virrasta pistävä kivensyrjä tai kaislankorsi. Toisinaan korreilla on sellainen kiire, että ne kuoriutuvat lumella tai jään reunalla. Nymfi tarraa jaloillaan tukevan otteen alustastaan ja alkaa äheltämään itseään hitaasti ulos toukkanahastaan. Tapahtuma vie aikaa lämpötilasta ja auringon säteilystä riippuen minuuteista kymmeniin minuutteihin.  Kuoriutumisessa paljastuu viimeisestä tummanruskeasta toukkanahasta vaaleanruskea oranssinsävyinen aikuiseloaan aloitteleva hyönteinen. Huonolta alustalta, esimerkiksi lumelta tai jäältä, kynsien ote usein lipeää. Yleensä öttiäinen on silloin tuomittu epäonnistumaan ponnisteluissaan. Usein se putoaa veteen ja joutuu virran ja tuulen viemäksi. Pinnalla paremmin onnistuneet räpistelevät vielä ruttuisia beigenvärisiä siipiään ja voimien ehtyessä yksinkertaisesti yrittävät taapertaa kohti rantaa koivet ja takaruumis puoliksi pintakalvon lävistäneinä. Tällä tavoin ne useasti tulevat kalojen näköpiiriin ensimmäisen kerran aikuisena.

Hiljalleen oranssinruskea kitiinikuori alkaa tummeta. Se saa lopulta mustanpuhuvan oliiviin vivahtavan  värityksen hopeanharmaine siipineen. Tässä vaiheessa ne jo oleilevat rantalepikon oksiston jäkäläpinnoilla ruokaillen ja etsiskellen parittelukumppania. Tämä piilotteleva elämänvaihe kestää jopa viikkoja. Kova tuuli tai rantapuiden heiluminen saattaa pudottaa korreja vedenpinnalle sellaisia määriä, että taimenet innostuvat niiden perään pintomaan. Määrän pitää olla suuri jotta taimenet kiinnostuisivat, sillä aikuiset korrit eivät vajoa pintakalvon läpi vaan pysyvät sillä puolen pintakalvoa jolta karkaaminen on helppoa. Taimenet näyttävät tietävän tämän ja innostuvat lähinnä silloin kun korrien määrä on suuri. 

Kylmästä vedestä kankeat kalat eivät mielellään lähde tuulen vauhdittaman pinnalla räpiköivän sumarin perään, oli kyseessä vastakuoriutunut tai nahkansa tummennuttanut aikuinen. Taimenet nousevat yleensä sellaisen hyönteisen perään, joka on ainakin osittain vajonnut pintakalvon läpi, eikä näin ollen livahda helposti karkuun. Yleensä tällainen on kuoriutumisessa, tai siipien oikaisuvaiheessa veden pinnalle pudonnut korri. Nämä ovat väritykseltään selvästi vaalean oranssinruskeita. Oikean mielikuvan luomiseksi sidoksen tulisi olla “klinkkityylinen” tai matalalla kelluva.

Huippukuoriutumisen aikana taimenet hakeutuvat kovempaankin virtaan, jos “ruokavana” tuo silmille säännöllisesti makupaloja. Silloin riittää kun perhoa uittaa vapaasti virran mukana. Siellä missä virta hidastuu ja pinta siliää, on hyvä antaa perholle ajoittain aivan pientä liikettä, jotta kala eroittaisi sen eläväksi ja siten ravintokohteeksi. Eräs toimiva sidos on Potemkin, jonka sidontaohjeen löydät  Perhot -osiosta.