Tiirat, tihkusade ja baetis – kevään ekat päikkärit.

Läsän korrien munintalennosta vesiensuojeluun
huhtikuu 30, 2012
Hävettää ja nolottaa mutta…
kesäkuu 11, 2012

Tiirat, tihkusade ja baetis – kevään ekat päikkärit.

Perjantaina satoi kovasti. Lisäksi tuuli oli voimakasta, eikä ollut mitenkään lämmintä. Kevät keikkuen tulevi…
Olin paria päivää aikaisemmin havainnut pääskysten liitelevän kankean oloisesti taivaalla ruokaa etsiskellen. Melkein kaikki muutkin hyönteissyöjät ovat saapuneet Läsäkosken maisemiin. Enää puuttuu siepot, kertut ja muut hentoset. Käki kukkui läheisessä metsikössä.
Valkoiset linnut poukkoilivat kosken yllä sateesta sumuista ilmaa siivillä iskien. Seurasin kauempaa niiden vaappuvaa lentoa. Hetken kiito veden pintaa hipoen, äkkiä nousu ylös ja heti jälleen alas noukkimaan vaudissa pinnasta jotain. No tiirojahan ne ovat. Päätin selvittää mitä ne söivät.
Lähtiessäni vedin vain saappaat jalkaan ja otin pienen haavin mukaani. Läsäkoski on tulvassa ja vettä virtaa runsaammin kuin vuosikausiin – jo pari kuutiota enemmän kuin mitä keskimäräinen huippu on. Epäröin kauan vanhan voimalaitosuoman sivuvirran ylityksessä. Pikkusaareen kyllä pääsisin mutta miten olisi takaisintulon kanssa. Reilun metrin loikka kivelle jonka päältä pyyhkii voimakas kymmenen senttiä paksu vesivirta ei ole helppo, ei ainakaan tämän ikäiselle. Halu selvittää mitä tiirat söivät voitti iän myötä karttuneen varovaisuuden. Pääsin kuivana saareen.
Tiirat poukkoilivat ja syöksyivät ahkerasti. Ne näkivät jotain joka oli sen arvoista. Minä en nähnyt mitään kun tihku ja tuuli piiskasivat kasvojani. Pystyin ainoastaan pitämään haavia, sitäkin hädin tuskin, virrassa jos siitä jotakin kiinni saisin. Tyhjää tuli, tai no yksi tummanruskea siiviläsirvi, mutta siinä kaikki. Päätin siirtyä parempaan paikkaan. Loikka kivelle arvelutti pitkään, mutta kun olin heittänyt haavin ja muut ylimääräiset taakat sivuvirran yli ja saanut kerättyä rohkeutta sain loikattua. Siinä olikin sitten urheilusuoritusta tälle kesälle tarpeeksi.
Etsin suojaisemman paikan ja hetken tiiroja seurattuani erotin pinnalla jotain tummanharmaata joka ilmestyi siihen kuin tyhjästä ja hetikohta siitä sitten lensi pois. Päivänkorentojahan ne olivatkin – ja paljon. Ei ihme että tiirat niitä hulluina popsivat.
Polhönvirran kuvekoivujen alla näkyi pinnassa säännöllisesti pieniä pistoja. Ne olivat taimenia koska muita kaloja virrassa ei vielä ole, vaikka vesi onkin jo kahdeksan asteista. Nyt se oli todistettu, kevään ensimmäinen päikkärikuoriutuminen. Tätä menoa kun jatkuu on luvassa hienoa kalastusta. Varaustilannetta voi tutkailla tästä.

Yksi haaviin jääneistä.