Myllysuvannolla 22.4.

Kiikarilla tähyilen.
Kalat pintoivat – pakoitin itseni takaisin töihin.
Mielestäni en sitä saanut, paloi mieli Myllysuvantoon.
Istuin koivulle. Jo kävi hakemassa jotain pinnasta.
Sidoin pienen pinturin – tarjosin sitä varoen.
Vähän kun viisti, katosi perho rauhalliseen pyörteeseen.
Eikö lopu tämä veto ollenkaan? Jo neljännen kerran tämän koivun alta.
Vapa voihki. Huoli kasvoi jokaisen hetken myötä.
No, antautuihan se viimein haaviin. Katsoimme toisiamme silmiin.
Olipa väkevä kamppailija. Ihaillen häntä hetken silittelen.
Viipymättä takaisin lasken.